26.8.2014

Asian käsittely Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kahdesta huumausainerikoksesta. Syytekohdan 1 mukaan A oli 28.8.2011 Akaassa laittomasti yrittänyt levittää vankilaan useille henkilöille yhteensä 0,6 grammaa buprenorfiinia. Syytekohdan 2 mukaan A oli 6.12.2011 Tampereella laittomasti viljellyt neljää hamppukasvia käytettäväksi huumausaineena.

Syytekohtaa 1 koskevana kirjallisena todisteena syyttäjä esitti keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 21.9.2011 päivätyn lausunnon, jonka mukaan A:n vankilaan kuljettamissa kahdessa käärössä oli kummassakin ollut 0,3 grammaa buprenorfiinia ja naloksonia sisältävää jauhetta.

A tunnusti menetelleensä syytteessä kerrotuin tavoin, mutta yrittäneensä levittää huumausainetta syytekohdassa 1 ainoastaan yhdelle henkilölle ja tavoitteenaan olleen kasvattaa huumausainetta syytekohdassa 2 omaan käyttöön.

Käräjäoikeuden tuomio 28.11.2012

Käräjäoikeus viittasi syyttäjän asiaesittelyyn, jonka mukaan 0,6 grammasta buprenorfiinia saadaan laskennallisesti merkittävä määrä kerta-annoksia. Yksi Subutex-tabletti sisältää 8 milligrammaa buprenorfiinia ja yhdestä tabletista saa neljä kerta-annosta. A:n myöntämisen, huumausaineesta saatavan huomattavan kerta-annosten määrän ja vankilaolosuhteissa tosiasiallisesti useampaan henkilöön kohdistuneen levittämistarkoituksen perusteella käräjäoikeus katsoi syytekohdan 1 näytetyksi toteen. Syytekohdan 2 osalta käräjäoikeus katsoi syytteen näytetyksi toteen niin, että kasvatetun marihuanan määrän odotusarvo oli ollut noin 60 grammaa.

Käräjäoikeus totesi, että A:lle aikaisemmin tuomitut rangaistukset estivät hänen tuomitsemisensa yhdyskuntapalveluun ja että hän ei selvityksen mukaan myöskään soveltunut valvontarangaistukseen. A oli käräjäoikeuden mukaan tuomittava huumausainemäärien edellyttämään vallitsevan oikeuskäytännön mukaiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A:lle määrättiin kahdesta huumausainerikoksesta yhteinen 5 kuukauden vankeusrangaistus.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ilari Sorsimo.

Turun hovioikeuden tuomio 16.9.2013

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte syytekohdan 1 huumausainerikoksesta hylätään 0,08 grammaa ylittävältä osalta ja että rangaistus lievennetään sakoksi tai rangaistusta ainakin huomattavasti alennetaan. A vaati, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn näytön uudelleen arvioimiseksi. Hän nimesi itsensä henkilökohtaisesti kuultavaksi huumausaineen määrästä.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

Hovioikeus katsoi käsittelyratkaisussa, että asian käsittelyn ja ratkaisemisen kannalta merkitykselliset seikat olivat riittävällä varmuudella havaittavissa asian kirjallisesta oikeudenkäyntiaineistosta. A:n kuulemisella hänen ilmoittamastaan seikasta ei ollut saatavissa asiaan olennaista lisäselvitystä. Pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa ei ollut myöskään tarpeen siitä syystä, että käräjäoikeuden vastaanottaman näytön oikeellisuudesta olisi muutoinkaan jäänyt varteenotettavaa epäilystä. Koska pääkäsittelyn toimittaminen oli hovioikeuden mukaan tarpeetonta myös ottaen huomioon erityisesti asian laatu ja merkitys A:lle, hovioikeus hylkäsi vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta.

Pääasiaratkaisunsa perusteluissa hovioikeus katsoi, että kysymyksessä oleva määrä 0,6 grammaa eli 600 milligrammaa jauhetta oli koostumuksensa perusteella Suboxone-tabletista peräisin olevasta jauheesta. Yhdessä Suboxone-tabletissa on buprenorfiinia 8 milligrammaa eli 0,008 grammaa ja naloksonia 2 milligrammaa eli 0,002 grammaa. Siten A:n hallusta löytyneen huumausaineen eli buprenorfiinin määrä vastasi hovioikeuden mukaan merkittävää määrää Suboxone-tabletteja. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen eikä myöskään rangaistuksen osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Elina Paasivirta ja Valtteri Kartio.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on syytekohdan 1 mukaisesti katsonut A:n yrittäneen laittomasti levittää vankilaan useille henkilöille yhteensä 0,6 grammaa buprenorfiinia. Käräjäoikeus on tuominnut A:n tästä ja kohdassa 2 syyksiluetusta toisesta huumausainerikoksesta yhteiseen viiden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

2. A:n valitus hovioikeudelle on koskenut hänen syykseen syytekohdassa 1 luettua menettelyä ja hänelle tuomittua rangaistusta. A on katsonut käräjäoikeuden arvioineen näytön väärin. Hän oli vienyt vankilaan ainoastaan yhden Subutex-tabletin, joka sisältää 0,08 grammaa buprenorfiinia. Syyttäjän todisteena esittämässä keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa ei ollut selvitetty aineiden pitoisuutta. Huumausaineiden vähäinen määrä, vankilaan yhdelle henkilölle toimitettu yksi Subutex-tabletti, syytekohdassa 2 kuvattu yritys kasvattaa 60 grammaa marihuanaa ja tekojen eriaikaisuus huomioon ottaen sakkorangaistusta oli pidettävä riittävänä seuraamuksena.

3. A on vaatinut valituksessaan pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa. Vaatimuksensa perusteeksi A on esittänyt henkilökohtaisen kuulemisensa huumausaineen määrästä. Lisäksi A on todisteena vedonnut edellä mainittuun keskusrikospoliisin lausuntoon.

4. Vastauksessaan A:n valitukseen syyttäjä on hovioikeudessa lausunut, että täsmällisempi ilmaisu syyksiluettavalle aineelle olisi ollut 0,6 grammaa buprenorfiinia sisältävää jauhetta. Koska jauheessa oli ollut myös naloksonia, kysymys täytyi olla Suboxone-tableteista. Suboxone 8 mg/2 mg -tabletti sisältää 8 milligrammaa buprenorfiinia ja 2 milligrammaa naloksonia. Yhdestä Subutex-tabletista on mahdollista saada keskimäärin 8 - 10 suonensisäiseen käyttöön tarkoitettua annosta. Sakkorangaistus ei tullut kysymykseen, koska A oli useita kertoja aiemminkin tuomittu muun muassa huumausainerikoksista vankeusrangaistukseen ja koska huumausainetta oli ollut tarkoitus levittää vankilaan.

5. Hovioikeus on käsittelyratkaisussaan katsonut, ettei käräjäoikeuden vastaanottaman näytön oikeellisuudesta voinut jäädä varteenotettavaa epäilystä ja että pääkäsittelyn toimittaminen oli myös tarpeetonta ottaen erityisesti huomioon asian laatu ja merkitys A:lle. Hovioikeus on hylännyt vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta. Pääsian osalta hovioikeus on näytön arvioinnissaan päätynyt siihen, että buprenorfiinin määrä on vastannut merkittävää määrää Suboxone-tabletteja ja että käräjäoikeuden ratkaisua ei ole syyksilukemisen osalta aihetta muuttaa. Hovioikeus ei ole myöskään muuttanut käräjäoikeuden tuomiota A:lle tuomitun rangaistuksen osalta.

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa pääkäsittely. Pääasian osalta kysymys on A:n vankilaan viemän huumausaineen määrästä ja hänelle tuomittavasta rangaistuksesta.

Pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa

7. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Viitatun momentin mukaan suullista todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston eli kirjallisen aineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä.

8. Lähtökohta siis on, että pääkäsittely toimitetaan hovioikeudessa vastaajan sitä vaatiessa. Vaatimus voidaan hylätä vain, jos kaikki oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Lain esitöissä (HE 105/2009 vp s. 16 ja 67) korostetaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä, jossa painotetaan valittajan oikeutta tulla kuulluksi henkilökohtaisesti muutoksenhakutuomioistuimessa silloin, kun tuomioistuimella on toimivalta tutkia sekä näyttö- että oikeuskysymyksiä.

9. Hovioikeuden pääkäsittelyä koskevia säännöksiä uudistettaessa tarkoituksena oli, että pääkäsittely toimitetaan aikaisempaa useammin asianosaisen vaatimuksesta sellaisessa valitusasiassa, jossa kysymys on muusta kuin näytön arvioinnin riitauttamisesta. Pääkäsittely voidaan toimittaa esimerkiksi vain valittajan kuulemiseksi (HE 105/2009 vp s. 68). Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan pääkäsittelyn toimittamisen tarvetta harkittaessa on näytön arviointia koskevien kysymysten lisäksi otettava huomioon erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Rangaistuksen ankaruus on yksi huomioon otettava tekijä arvioitaessa asian merkitystä asianosaiselle.

Korkeimman oikeuden arviointi

10. Korkein oikeus toteaa, että tuomioistuimen velvollisuutena on selvittää asian ratkaisemisen kannalta olennaiset tosiseikat. Esillä olevassa asiassa A:lla on käräjäoikeudessa ollut oikeudenkäyntiavustaja ja häntä on myös kuulusteltu vastaajana todistelutarkoituksessa. Viimeistään A:n hovioikeudelle tekemän valituksen ja syyttäjän vastauksen perusteella on käynyt epäselväksi, mikä syytekohdassa 1 tarkoitetun huumausaineen eli buprenorfiinin todellinen määrä on ollut. Sekä käräjäoikeuden tuomiossa oleva viittaus syyttäjän laskelmiin saatavissa olevien annosten määrästä että käräjäoikeuden tuomitseman rangaistuksen ankaruus, viisi kuukautta vankeutta, viittaavat siihen, että käräjäoikeus on katsonut koko syytteessä väitetyn määrän 0,6 grammaa olleen buprenorfiinia. Kun yksi tabletti sisältää 8 milligrammaa eli 0,008 grammaa buprenorfiinia, 0,6 gramman määrä saataisiin noin 75 Suboxone-tabletista, jos aine voitaisiin erottaa tabletin muista ainesosista. A:n kuulustelemisella todistelutarkoituksessa hovioikeuden pääkäsittelyssä olisi ollut merkitystä sen arvioimisessa, olivatko käräjäoikeuden huumausaineen määrästä tekemät johtopäätökset oikeita. A:n kuuleminen huumausaineen määrästä olisi siten koskenut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua näytön arvioinnin oikeellisuutta. Pääkäsittelyssä olisi ollut mahdollista saada huumausaineen määrän osalta epäselväksi jääneessä asiassa selvitystä myös syyttäjältä.

11. Hovioikeudelle esitetyn selvityksen perusteella epäselväksi oli jäänyt muun ohessa se, kuinka montaa Suboxone-tablettia A:lta tavattu jauhemäärä on vastannut. Valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle A on lausunut yhden Suboxone-tabletin painavan 0,4 grammaa, eikä syyttäjä ole tätä tietoa kiistänyt. Tämän painon perusteella A:lta tavattu jauhe olisi ollut peräisin puolestatoista tabletista ja sisältänyt 0,012 grammaa buprenorfiinia. Valituksen liitteenä olevasta Lääkeinfo.fi -sivuston tulosteesta ilmenee, että Suboxone-tabletissa on jo mainittujen kahden aineen lisäksi suuri määrä muita aineita.

12. A on käräjäoikeudessa tuomittu viiden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Jo rangaistuksen ankaruuden vuoksi asian merkitys A:lle on ollut huomattava. Tämä on tullut ottaa huomioon arvioitaessa tarvetta pääkäsittelyn toimittamiseen. A:n syyksi luetuista rikoksista ja huumausainerikosten yleisestä rangaistuskäytännöstä voidaan päätellä, että rangaistuksen ankaruuteen on vaikuttanut erityisesti edellä käsitelty syytekohdan 1 mukainen huumausainerikos. Rangaistuksen mittaamisen ja myös rangaistuslajin valinnan kannalta on olennainen ero sillä, onko teko koskenut yksittäisiä huumausainetta sisältäviä tabletteja vai onko kysymys ollut useita kymmeniä tabletteja koskevasta teosta.

13. Edellä sanotun perusteella Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeudessa esitetyn kirjallisen todisteen sisällön sekä A:n valituksen ja syyttäjän vastauksen perusteella syytekohdan 1 rikoksen keskeinen tunnusmerkistötekijä eli huumausaineen määrä on jäänyt epäselväksi. Asiassa on siten jäänyt varteenotettava epäilys siitä, onko käräjäoikeuden näytön arviointi ollut oikea. Lisäksi tuomitun rangaistuksen perusteella asialla on A:lle ollut huomattava merkitys.

14. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus on menetellyt virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn toimittamatta. Asian käsittelyä on sen vuoksi jatkettava hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Janne Kanerva.